Guardian of the Baltic Sea

Roi on veneillyt ja pur jehtinut itämerellä 70-luvun alusta lähtien. Kerran epävirallinen kilpailu toisen purjehtijan kanssa päätyi Tanskan entiseen laivastotukikohtaan, pienen pienelle Kristians Ö -nimiselle saarelle. Kilpailun päätteeksi kilpakumppanukset istuivat saaren pienessä ravintolassa ulkona terassilla olutta siemaillen. Tällöin nähty aurin- gonlasku on ollut Roin purjehdusuran upeimpia. Myös paikallisen kalastajan kertoma tarina on jäänyt mieleen. Sääolosuhteet pienellä saarella ovat vaativat ja myrskyt usein riepottelevat yksinäistä saarta. Mutta talvella voi meri järjestää aivan erilaisen näytöksen. Kalastaja nimittäin ker- toi, että joskus erittäin harvoin talvella meri voi jäätyä koko- naan umpeen ja tällöin se hiljenee. Aavemainen tunnelma on jotain niin ihmeellistä ja harvinaista, että kalastajamme kertoo heräävänsä siihen keskellä yötä; hiljaisuuteen!

Tarinoita Itämerestä No.1

Maire-mummilla on monia tarinoita ainutkertaisesta Itämerestä, mutta yksi kertomus sodanjälkeisestä Helsingistä on erityisen sopiva. Sodan jälkeenhän oli pulaa ruoasta, vaatteista, käytännössä ihan kaikesta. Kaupunkikaan ei ollut entisensä. Se oli kärsinyt isoja vahinkoja pommituksissa; oli tuhoutuneita rakennuksia ja hävitystä.

Yksi maisema oli kuitenkin entisellään. Meri oli samanlainen kuin aina ennenkin. Meri antoi ihmisille paljon turvaa, jonkinlaista mystistä voimaa ja lohtua. Siihen aikaan meri oli suuri osa elämää, jota arvostettiin ja kunnioitettiin. Kalastajien tuomat saaliit helpottivat helsinkiläisten ruokapulaa. Meri rantoineen ja leikkipaikkoineen tarjosi kaupunkilaislapsille pakopaikan arjen selviytymistaistelusta. Mummikin muistaa, kuinka pienenä tyttönä, parhaan ystävättärensä Sikun kanssa pyydystivät isolla valkoisella sateenvarjolla vaaleanpunaisia meduusoja Hietalahden rannassa. Silloin kun vesi oli vielä kirkasta ja meri oli puhdas ja kaunis.

Maire Kunttu